11.октября 2008 года , Санкт-Петербург
“Алексис Киви -основоположник финской литературы”




СПАСИБО ВСЕМ УЧАСТНИКАМ ВСТРЕЧИ!!!
Aleksis Kivi – suomen kirjallisuuden perustaja.
Syntyi lapsi syksyllä –
Tuulet niin vinhasti vinkui –
Tuult´ oli koko elämä,
Nähnyt ei kesää, ei kevättä,
Eli vain syksystä jouluun.
Kyyneltyy silmä Jumalan –
Taivaan kunttilät loistaa –
”Siis suvi sull´ olkohon ikuinen!
Mut virka, poikanen poloinen,
Ken olet ja mistä sa tulet?”
”Laulaja olen ma laadultain” –
Tuulet niin lauhasti tuoksuu –
”tulen tähtösestä ma pienestä,
Min nimi on Maa”. – ”Mihin kuolit sä?”
”Kurjuuteen kuolin ja nälkään”.
Eino Leino. Aleksis Kivi (ote)
Aleksis Kivi oli syntynyt 10.10. 1834 ja kuoli 31.12.1872. Hän joutui elämään hankalassa ajassa. Sen kauden poliittinen ilmapiiri oli aivan muuttumassa: piti paikkansa porvarillisiä reformia. Virallisena kielenä oli ruotsi ja suomi oli kansanmiehien kieli. Eli rukoltiin latinaksi, luettiin ruotsiksi aj työskeneltiin suomeksi. Se kileten taistelu vaikutti myös yleisön mieltä ja politiikan tilannetta.
Kirjallisuuden tilanne tässä kaudessa oli erikoine. Kirjoja kirjoitettiin myös ruotsiksi, suomea ei käytetty. Kirjallisuudessa hallitsii voimakkaita ja jonkin verran ahdasnäköisiä perinteitä. Realisimiä eikä romantismiä ei ollut, vallitsevana tyylinä oli idealismi. Suomen elämäntapa oli kovin idealisoitu. Suurin limpiteos oli Lönnrotin laatima Kalevala.
Aleksis Kivi antoi kirjallisuuteen paljon uutuksia. Hänen roolinsa on verrattava Aleksanteri Pushkinin asemaan Venäjän kirjallisuudessa. Kivi oli ensimmäinen amattikirjailija. Äiti halusi hänet olevan pappina, mutta hän sanoi tulevansa kirjailijaksa ja runoilijaksi kuin Runeberg. Mutta Runeberg kirjoitti ruotsiksi, samalla kun Aleksis Kivi luo teoksinsa suomeksi. Ennen häntä ei kukaan uskaltanut kirjoittaa suomeksi, koska kuulijakunta oli liian pieni. Kuka tulee lukemaan? Rahattomia talollisia, talonpoikia…
Teoksissa näkyy historiallisuutta ja historiallista risteyttä. Se oli aivan uusi näkokulma: sankareita ajkojen risteyksellä. Siitä alkaa melkein joka teos. Kiven taide on konkreettista ja reaalista, mutta samaan aikaan ihan yliajallista. Se on tarkoitettu jokaiselle tulevaisuudessa elävälle ja jokaiselle menneisyyteen jääneelle. Kiven mukaan aika on dynaamista, ei se pysy paikaan, se siirtyy, se liikkuu. Muutoksia on ihan väistämättömiä.
Me näemme maailman kansan silmin. Kansakin nauraa paljon – huumori tuli uudeksi ominaisuudeksi. Kirjoittaja ja sankarinsa nauravat laille, siviilisaatioille, itselleen.
Teatteri. Aleksis Kivi oli suomen teatterin luoja. Ensimmäisenä suomenkielisena ensi.iltana oli Lea (1869) – raamattullinen draama. Naispääosa oli ruotsalasella näyttelijättärellä, joka ei osannut sanaakaan suomeksi. Hän oppi koko roolin ulkoa. Muut näytelmät: Karkurit (1866), Yö ja päivä (1867),Margareta (1871)
Kiven sankareita ovat viimeiset vanhan ajan kulttuurin ja aatteiden kantajat. He ovat ihan Kalevalan sankarimaisia. Heidän jokainen teko on liioitellut, tulee se olla karhunpyynti, lounas tai peltotyöt. Sankarit tuovat universaalista merkityksestä. Teoksissa on henkilön ja uuden todellisuuden, maailman isku tai voi sanoa jopa yhteenajo. Henkilö tuomitsee kaikkea omasta vanhasta näkökulmasta, mutta ei se enää toimii. Pitää sopeutua. Kullervo kuolee – hän ei halua sopeutua. Seitsemän veljestä sopeutuu – heilllä on perheet, tuvat jne. lopussa. Kullervossa on vielä voimassa ikivanha veren laki. Se vastustaa persoonamatonta laetta.
Kiven kuuluisin romaani ”Seitsemän veljestä” kutsutaan joskus saduksi, novelliksi dialogeissa. Veljekset keskustelevat palon elämästä, laista, ihmisten tavoista. Siinä ilmenee heidän luonteita. Jokainen veljes on itsenäinen persoona omine ajatuksineen. He ovat täynnä vapautta ja muinaista voimaa. Joskus sanotaan, että ei sitä voi pitää Suomen kirjallisuden suurimpana teoksena: veljekset juopottelevat, laiskottelevat jne. Mutta he ovat reaaliset kansanmiehet. Sellaista on todellisuus.
Teoksessa on useita folklorisia seikkoja: numero 7 itse on maaginen, liioittelu taidekeinona (esim., satuinen voima), monta seikkailua.
Siinä on kaksimielinen loppu. Veljekset tulevat viihdoinkin kotiin Jukkolaan. He opiskelevat, menevät naimisiin, saavat karjaa, tupaa, käyvät kirkossa. Mutta me tulemme ikävöimään heidän vapaisia ja viiliä metsäseikkailuja. Pitää valita – siviilisatio vai se muinainen selkeä sielu?
Aleksis Kivi on Suomen omaperäisin runoilija. Hän kirjoitti loppusoinuttomia runoja. Monet kriitikot sanovat, että se on perinteiden ulkopuolella eikä kelpaa mihinkään. Runoissa on dynaamikka, maailman loppumattomuus, silmänkantamattomuus. Maailma on fantaastisesti suuri ja eeppinen. Kuuluisin kokoelma on Kanervala (1866), josta löytyy ihania kappaleita, esimerkiksi Keinu, Ikävyys, Lintukoto.
Siis, Kivi toi kirjallisuuteen uuden kehitysuran, uusia näkökulmia, kovista perinteistä riippumattomuutta, folkloretta (kansanperinnetta) ja syvää monipuolista taidetta. Valitettavasti aikalaisia ei ymmärtänyt häntä, erityisesti runoilijana (raivoisin kriitikko oli suomen kielen professori Albert Alchqvist). Aleksis Kivi eli kauheassa köyhyydessä ja tuli aivan mielisairaaksi elämän lopuksi. Hänestä tuli suosittu kansankirjailja vain kuolemansa jälkeen…
Один из активнейших участников нашего Клуба Владимир Михайлович оставил свои комментарии к этой встрече:
“Участники встречи убедились, что за довольно трудными грамматическими моментами финского языка скрывается сокровищница финской литературы и культуры.
Хотелось, чтобы подобные встречи проходили как можно чаще.
И хотя последние строки стихотворения “Sydämeni laulu” звучат очень печально -
Tuonen viita, rauhan viita!
kaukana on vaino, riita,
kaukana kavala maailma…
(очевидно, что Алексис Киви понимал, что он проигрывает земную схватку с этим жестоким миром),-
ему замечательно отвечает Эйно Лейно -
On elon aika lyhyt kullakin.
Siis palakaamme liskoihin leimuvin
Tulessa kohotkaamme korkealle!
Maa maahan jää, mut henki taivahalle.”
Будем рады встретиться с вами снова…
Свежие комментарии