К 70-летию со дня начала Второй мировой войны и 70-летию с начала Советско-Финской (”зимней”) войны…

TALVISOTA JA JATKOSOTA 
 (Matti Klinge ”Katsaus Suomen historiaan”
Matti Klinge - s-1936  - Helsingin Yliopiston historian professori vuodesta 1975, on julkaissut useita teoksia etenkin kulttuurihistorian alalta.)

….Neuvostoliiton sodan syynä oli sen klassillinen turvallisuuproblema: tarve siirtää Leningradin ja Luoteis-Venäjän puolustus takaisin Suomenlahden suulle, mistä se Suomen ja Viron itsenäistyessä oli jouduttu vetämään aivan lähelle Pietari-Leningradia. Viro ja toiset Baltian maat luovuttivatkin syksyllä 1939 Neuvostoliitolle tukikohtia; Suomi oli valmis keskustelemaan aluevaihdoista Karjalan kannaksella, mutta tukikohdassa Suomenlahden suulla(lähinnä Hangossa) ei Suomessa katsottu voitavan neuvotella.

Myös se tilanne, joka oli syntynyt kun Neuvostoliitto ja Saksa olivat solmineet liiton ja tehneet salaisen etupiirijaon, oli Suomen kannalta aivan uusi. Saksa pysyttelikin Talvisodan ajan sopimuksensa mukaisesti neutraalina. Myöskään Suomen toiveet pohjoismaisten puolustussuunnitelmien toteuttamisesta eivät toteutuneet: sota jouduttiin käymään yksin ja huonosti varastautuneena.

Mutta vastapuolellakin oli vaikeuksia ja tottumattomuutta varsinkin talvisodankäyntiin, ja Suomen armeija – jonka ylipäälliköksi oli tullut marsalkka Mannerheim – saavutti useita merkittäviä torjuntavoittoja, aluksi pohjoisessa, Suomussalmella ja Raatteen tiellä, joiden kautta Puna-armeija pyrki kohti Oulua katkaistaaksen Suomen. Silti oli selviää, ettei Suomi voinut kestää kauan ylivoimaista vihollista vastaan. Kun Neuvostoliitto luopui Karjalan kannakselle perustamastaan

O.W. Kuusinen marionettihallituksesta, aselepo solmittiin maaliskuussa 1940. Suomen armeija oli perääntynyt, mutta rintama kesti loppuun saakka ja takasi osaltaan edellytykset kunnialliselle vaikka raskalle rauhalle. Se toteutti Neuvostoliiton alkuperäiset päämäärät: tukikohdan Hangosta ja rajan siirtämisen kauemmas Leningradista.

Luovutettu alue oli noin kymmenesosa Suomen pinta-alaa ja väestö hieman enemmän: kaikki karjalaiset pitivät parempana tulla jäljelle jääneeseen Suomeen kuin jäädä kotiseudulleen. Talvisota jätti kärsityn vääryyden tunteen, jota lievitti tietoisuus yksimielisyyden ja päättäväisyyden avulla saadusta tuloksesta, suvereenisuuden säilymisestä. Nämä tekijät vaikuttivat tärkeällä tavalla uudelleenorientoitumiseen kun Saksan ja Neuvostoliiton suhteet alkoivat kiristyä. Saksa alkoi kiinnostua Suomesta, ja tämä otettiin Suomessa helpottuneena vastaan siinä Talvisodan jälkeisessä tilanteessa, jossa Neuvostoliiton politiikka laajalti ymmärrettiin edelleen Suomen-vastaiseksi. Hitlerin aloittaessa kesällä 1941 hyökkäyksenä Neuvostoliittoon oli saksalaisia joukkoja jo Pohjois-Suomessa, ja siitä tulikin saksalaisten sotatoimialue. Tilanne Pohjois-Euroopassa oli ratkaisevasti muuttunut Neuvostoliitto oli liittänyt itseensä Baltian maat ja Saksa puolestaan vallannut Tanskan ja Norjan. Suomi ei kuitenkinkaan tehnyt liittosopimusta Saksaan kanssa, ja sekä hallitus että ylipäällikkö noudattivat strategiassaan vain Suomen sodan päämääriä. Siten Suomi ei aktiivisesti osallistunut Leningradin saartoon eikä katkaissut Leningradin huoltorataa Jäämerelle: Mannerheim ymmärsi, että Suomi ja Neuvostoliitto tai Venäjä olisivat naapureita sodan jälkeenkin. Sen sijan Suomi valtasi osan raiantakaista Itä-Karjalaa, jonka liittämisestä Suomeen oli aluksi suunnitelmia. Tätä aluetta Suomi oli tavoitellut jo 1919-1920, ja osaa siitä Neuvostoliitto oli tarjonnut vaihto-objektiksi 1939 ja yhdistänyt sen Suomeen myös vuoden 1939 marionettihallistuksen kanssa tekemässään sopimuksessa. Olennaisesti oli kuitenkin kysymys sodan siirtämisestä vastustajan maalle, taktisista näkökohdista  ja mahdollisesti vaihto-objektista rauhanteossa.

Vuodesta 1943 Suomi tutki mahdollisuuksia erillisrauhaan, mutta yhtäältä huoltotilanne ja pelkoSaksan miehitysaikeista, toisaalta kovat rauhanehdot lykkäsivät aselevon syyskuuhun 1944. Saman vuoden kevällä oli koettu kovia pommituksia varsinkin Helsingissä ja kesällä käyty eritäin ankaria taisteluita Kannaksella, missä vihollisen eteneminen oli pysäytetty Viipurin länsipuolelle yhtäältä. Taipaleen kovissa taisluissa Vuokselle ja toisaalta Tienhaaran, Talin ja Ihantalan taisteluissa. Tässä vaiheesssa Suomi teki sopimuksen saksan kanssa, ja sai merkittävää aseapua varsinkin ilmasotaa varten, mutta irtisanoutui sopimuksessa jo kahden kuukauden kuluttua tasoittaessaan tietä rauhan solmimiselle.

Ensimmäinen askel oli presidentin vaihdos, ja sen ansiosta Suomi vapautui sitoutumisesta Saksaan. Elokuun alussa 1944 presidentiksi tuli ylipäällikkö Mannerheim, joka 75-vuotispäivänään 1942 oli nimitetty Suomen Marsalkaksi. Välirauha 1944, joka sitten vahvistettiin Pariisin rauhakongressissa 1947, palautti vuoden 1940 rajat Karjalassa, Hangon sijasta vuokrattiin nyt Porkkalan niemi 50 vuodeksi ja Petsamon vuonna 1920 saatu laaja alue menetettiin. Suomen oli karkotettava saksalaiet Lapista, mikä kesti vielä useita kuukausia ja aiheutti suurta hävitystä, sekä sitouduttava suureen sotakorvaukseen ja hyväksyttävä eräät armeijan kokoa koskevat rajoitukset ym. Mutta maa säilytti suvereenisuutensa, ja voittajien rauhansopimuksen täyttämistä varten asettama Liittoutuneiden Valvontakomissio poistui maasta heti Pariisin rauhan jälkeen. Sotakorvauksen maksaminen lopuun vuonna 1952 ja Neuvostoliiton luopuminen Porkkalan tukikohdasta vuodenvaihteessa 1955/1956 poistivat viimeiset suvereenisuuden rajoitukset.

Vuosien 1941-44 sotaa kutsutaan Suomessa ”Jatkosodaksi”, koska se tajuttiin ”Talvisodan” jatkoksi ja pyrkimykseksi siinä kärsittyjen menetysten korvaamiseen. Talvisodan tausta selittää sen, miksi Suomi osallistui sotaan Saksaan rinnalla: Saksan ja Venäjä/Neuvostoliiton suurvaltakilpailussa Suomi ei vuonna 1941 olisi voinut valita Neuvostoliiton puolta. Huoltosyistä ja välttyäkseen (Norjan ja Tanskan kokeman) miehityksen mahdollisuudelta sen oli valittava jompikumpi puoli. Mutta Suomen valtiojohto ja sotilaallinen johto korostivat johdonmukaisesti ja menestyksellisesti Suomen ja sen sodan itsenäistä erillistä luonnetta. Suomessa ilmeni vain aivan marginaalista kiinnostusta kansallissosialistiseen ideologiaan ja Suomen hallitus kieltäytyi kaikesta ideologisesta yhteistyöstä Saksan kanssa ja torjui esimerkiksi kokonaan esitykset toimenpiteistä Suomen juutalaisia vastaan. Nämä seikat tekivät mahdolliseksi sodasta irrottautumisen lähes vuotta ennen Saksan sortumista ja aseiden kääntämisen Lapissa entisiämaseveljiä vastaan. Silti tietysti suunnanmuutos oli psykologisesti vaativa asia, etenkin koska pelko Neuvjstoliiton pyrkimyksiä kohtaan oli syvässä, presidentti-ylipäällikkö marsalkka Mannerheimin auktoriteetti rauhan hyväksymisessä ja sodan aloittamisessa saksalaisia vastaan Lapissa oli ratkaiseva.

Maailmanvallaksi nouseen Neuvostoliiton ja sodalta välttyneen ja sen aikana vaurastuneen Ruotsin välissä, Baltian maiden lakattua olemasta itsenäisiä valtioita ja Saksaan muodostuneen poliittisen ja taloudellisen tyhjiön maailmassa Suomi tunsi olonsa köyhäksi, vaikeaksi ja uhatuksi. Jatkosodassa oli menetetty 65000 miestä kaatuneina ja 158000 haavoittuneina, yli 423000 karjalasta (11% Suomen väestöstä) oli asutettava, sodasta palaavat miehet työllistettävä ja Suomen tuotannon äärimmilleen jännittävä sotakorvaus maksettava. Psykologisesti merkitsi paljon voittajavaltioiden, Neuvostoliiton ja Ison-Britannian vaatimus ”sotaansyyllisten” eli sodanaikaisen poliittisen johdon tuomitsemisesta, mikä johtikin sodan aikaisen presidentti Rydin, kahden entisen pääministerin ja muutaman muun poliittisen johtohenkiön tuomitsemiseen eripituisiin, enintään 10 vuoden vankeusrangaistuksiin. Verrattuna muihin sotaa käyneisiin maihin Suomi kuitenkin säästyi paljolta.  Ennen muuta vaikutti se tosiasia, että kumpikaan sodan osapuolista ei päässyt miehittämään Suomea, Suomen armeijan sitkeä puolustus kesällä 1944 teki valtauksen hinnan liian kalliiksi Neuvostoliitolle. Myöskään Saksalla ei enää ollut riittäviä voimia pakottaa puolta vaihtanutta Suomea tahtoonsa.

Kansanhuumori löysi pian klassiseksi tulleen ilmauksen sodan lopputulokselle: Neuvostoliitto voitti, mutta Suomi tuli toiseksi….