Ко Дню Алексиса Киви (Продолжение 1)
Опубликовано ahma 27.09.2008SEITSEMÄN VELJESTÄ (jatko)
(V.A. Koskenniemi)
Tosin voisi ehkä «Nummisuutareita» pitää virheettömämpänä taiteellisena kokonaisuutena, mutta aihepiirin laajuudessa ja luovan mielikuvituksen ehtymättömyydessä ja voimassa ei mikään Kiven muistateoksista kohoa «seitsemän veljeksen” rinnalle. Kertomumuksessa Jukolan veljesten vaiheista on Kivi jättänyt monumentaalisimman, täydellisimmän ilmauksen jälkiajalle luovasta runoilijavoimasta, joka asettaa hänet tasa-avoisena maailmankirjallisuuden suurten kertojain ja ihmiskuvaajain rinnalle.
Mutta «Seitsemän veljestä» olisi tuskin saavuttanut yksistään luovan taiteilijaneron vapaana sitä sijaa, mikä sillä tällä hetkellä, lähes kuusi vuosikymmentä ensi ilmesty misensä jälkeen, on lukevan suomalaissen yleisön tietoisuudessa, jollei Suomen kansa olisi löytänyt sen ihmiskuvauksessa jotakin omasta erikoislaatuisuudestaan, jotakin sielunsa sisimästätulkittuna. Jo romaanin ulkonainen aihe – veljesten muutto Impivaaran sydänmaille, heidän uutisraivaustyönsä ja heidän kamppailunsa kirjallisen opin ensi vaikeuksien kimpussa – muodostaa edustavan ja havainnollisen luvun isänmaamme asutus- ja kulttuurihistoriaa. Mutta vielä läheisemmäksi tekevät suomalaiselle lukijalle tämän romaanin ne luonnekuvat, jotka Kivi ihmiskuvauksen taiteilijana antaa veljessarjan j’senist’ ja joissa suomalaisen kansansielun eri puolet ovat saaneet yht’ syv’llisen kuin herk’n ja monivivahteisen ilmauksen. Jokainen heistä – ja ehkä ennen kaikkea Juhani, Tuomas; Simeoni ja Lauri – on pieni mestariteos syvällisen ja terävän luonnekuvauksen alalla, ihmeteltävä yksilöllisessä havainnollisuudessaan, varsinkin kun ottaa huomioon, että jokaisessa ovat myöskin yhteiset heimo- ja veljespiirteet helposti todettavissa. Kuinka vaativan, äärimmäisen varmaa luonnehtimiskykyä kysyvän tehtävän onkaan ensimmäisen suomalaisen romaanin tekijä itselleen asettanut, lähtiessään rinnan kuvaamaan veljessarjan seitsemää yksilöä ja kuinka homerolaisella puolueettomuudella onkaan hän tehnyt jokaiselle heistä oikeutta! Meidän on vaikea sanoa, kuka veljeksistä olisi saanut enemmän kuin toiset osakseen tekijän mielikuvituksen rikkauksista ja hänen hymyilevästä myötämielestään, jollei ehkä veles – sarjan vanhin, Juhani, joka eräissä romaanin kohtauksissa on asetettu toisia jonkin verran voimakkaampaan ja monipuolisemaan valaistukseen. Mutta niinpä kasvaakin Juhanista romaanin vaiheista henkilöhahmo, joka alkuperäisessä, rehevässä ihimillisyydessään vie ajatuksen renessanssinerjen Shakespearen ja Cervantesin valtaviin luomiin!
Ahma
(Примечания: встреча Клуба, посвященная Дню Алексиса Киви состоится 11 октября в 15.00
Если Вы хотите принять участие , пожалуйста, зарегистрируйтесь здесь, или finnishclubru@gmail.com)
Свежие комментарии