Jääkäriliike.(1)

Sortotoimenpiteiden kiihtyminen, etenkin venäläistämisohjelman julkaiseminen, synnytti ylioppilaspiireissä voimakkaan vastavaikutuksen: uuden aktiivisen toiminnan Suomen irrottamiseksi Venäjästä aseellisin keinoin. Koska Suomelta puuttui oma armeja, käännyttiin sotilasjohdon kouluttamiseksi ensin Ruotsin puoleen. Kun se ei puolueettomuussyistä voinut pyyntöön suostua, turvauduttiin Saksaan, Venäjän viholliseen. Tämä ilmoittikin tammikuussa 1915 antavansa kahdellesadalle suomalaiselleneljän viikon aikana sotilaskoulutusta, joka varovaisuussyistä naamioitiin partiolaiskurssiksi (Pfadfinder-kurssi). Myöhemmin joukon vahvuus korotettiin kahdeksituhanneksi ja koulutusaikaa pidennettiin. Saksaan lähtevien jääkärien joukossa oli virkamiehiä, ylioppilaita, koululaisia ja kansanmiehiä. Santarmilaitoksen ulottaessa verkkonsa yli Suomen täytyi miestenvärväämisen ja heidän kuljettamisensa rajan yli tapahtua salaisia etappiteitä myöten suurta varovaisuutta noudattaen milloin Merenkurkun yli, milloin Kemistä tai Torniosta Haaparantaan tai vieläkin pohjoisempana olevia korpiteitä pitkin. Venäläisten onnistui kuitenkin pidättää noin kaksisataaviisikymmentä suomalaista, joista osa joutui tutkintovankeuteenkotimaahan, osa Pietariin (ns. kalterijääkärit).
Saatuan Hampurin lähellä Lockstedtin leirillä koulutuksen suomalaisjoukko lähetettiin keväällä 1916 rintamapalvelukseen Riianlahden rannalle.samassa yhteydessä se sai nimekseen Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27. pataljoona otti menestyksellä osaa myös muutamiin taisteluihin. Venäjän vallankumouksen puhjettua maaliskuussa 1917 jääkäripatalloona siirrettiin rintaman taakse Libauhun odottamaan kotimaahan paluuta.
1. Salme Vehvilä, Matti J. Castren ”Suomen historia” s.176-177